Tämä viikko on ollut repaleinen ja kiireinen. Maantaina olin epätoivoinen gradun suhteen, koska tuntui, että kirjoitustyö eteni todella hitaasti. Viittaaminen oikeisiin lähteisiin oli vaikeaa, koska lukemissani artikkeleissa viitattiin paljon muihin ja minun piti tarkistaa nämä muut lähteet. Tasapainoilu artikkelin ja alkuperäisten lähteiden välillä hidastutti kirjoittamista. Nyt olen taas vähän samassa tilanteessa siirtymässä ensi viikkoon enkä ole saanut tällä viikolla niin paljon aikaiseksi kuin halusin, vaikka viikon 70 tomaattia tulikin täyteen enkä käyttänyt sitä paljon muuhun kuin kirjoittamiseen. Keskellä viikkoa sain kyllä kirjoitustyön jo luistamaan, kun eräästä artikkelista sain hyviä ideoita siihen, miten minun kannattaa tutkia Åbo Akademin tontin neulakinnasjäänteitä, kunhan pääsen siihen asti, että kehtaan mennä Museokeskukselle. Minun oli siis tarkoitus olla tänään siinä vaiheessa, että olisin voinut ottaa yhteyttä sinne, mutta katsotaan, kehtaanko.
Olen jatkanut lisäaineistojen etsimistä ja lainaamista, ja se jatkuu vielä ensi viikollakin. Gradun sivuja on nyt noin 30-35. Olen myös valokuvannut tekstiili- ja luuesineistögraduja, koska gradut ovat lukusalilainoja eikä niitä saa kotiin. Olen todennut, että pokkaridigikameralla valokuvaaminen on nopein tapa saada gradut mukaansa. (Luuesineistögraduista etsin siis mainintoja luisista kinnasneuloista.) Vielä kaksi gradua odottaa valokuvaamistaan.
 |
| Aineistooni kuuluvan Heini Kirjavaisen gradun nimiölehti. |
Tiedustelin myös jo aiemmin parikin kertaa mainitsemaani latinan käännöstä Turun yliopiston klassillisten kielten ja antiikin kulttuurin oppiaineesta, ja sain vastauksen professori Jyri Vaahteralta (lisäsin kursiivit):
--
Mutta olin lähes unohtanut, kun käsilläni ei ole mitään muuta, jonka lähettäisin teille pieneksi lahjaksi, ottakaa muistokseni pari kotoiseen tapaan ommeltuja ja kudottuja kintaita; kunhan vain olen saanut haltuuni jotain arvokkaampaa ja kalliimpaa, lähetän senkin teille.
Suoraan sanoen teksti ei anna oikein tietoa siitä, millaisesta käsineestä on kysymys (sanahan itsessään tarkoittaa jotain joka peittää käden): se on sutum ja contextum kotoperäiseen tapaan; näistä ensimmäinen (suo = ommella liittää yhteen) viittaa enemmän ommeltuun, jälkimmäinen (contexo = palmikoida, punoa, kutoa yhteen) kudottuun tuotteeseen.
--
=> Tämän avulla on helpompi tulkita sitä, mitä kirjallisuudessa lukee!
Loppukevennyksenä esiteltäköön gradukissa Mörri, joka ilmaantuu vaivihkaa graduntekijän kanssa samaan huoneeseen aina, kun
kirjoitussessio on käynnissä. Useimmiten se nukkuu tai ainakin näyttää
muuten mahdollisimman laiskalta.
 |
| Mitä tarmokkaammin emäntä (tai siis, palvelijatar) kirjoittaa, sitä laiskemmalta gradukissa näyttää. |
 |
| Kissan ehdotus siitä, minkä lukemiseen aika kannattaisi käyttää: Hobitti eli sinne ja takaisin. |
(Näköjään viikon blogitekstistä tuli repalainen kuten viikostakin.)
Pääset kaikkiin graduani käsitteleviin blogiteksteihin käsiksi täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti