perjantai 30. tammikuuta 2015

Viikon gradupäivitys: mikroskooppitutkimuksia

Jihuu, olen nyt päässyt tutkimaan löytöjä alustavasti Museokeskuksen konservaattorien ja Heini Kirjavaisen avulla. Jatkan ensi viikolla itsenäisesti. Olen myös ottanut löydöistä kuvia sekä stereomikroskoopin läpi että ilman mikroskooppia. Osa kuvista on kylläkin niin epäonnistuneita, että ne täytyy ottaa uudelleen. Kaikki mikroskoopilla työskentely on minulle ihan uutta, joten olen kiitollinen saamastani avusta. Kovin vaikeaa läpivalaisu- ja stereomikroskooppien käyttö ei onneksi ole, ja luulen pystyväni tutkimaan löydöt loppuun suht vähällä avustuksella.

Arkeologi työskentelemässä mikroskoopin avulla. Kuva täältä.

Tekstiä ei ole tullut yhtään lisää tällä viikolla, koska vieraiden lähdettyä menin heti päiväksi Museokeskukselle ja sen jälkeen olen tehnyt juoksevia graduun liittyviä hommia kuten laittanut löydöistä ottamani kuvat tietokoneelle ja varannut kirjastosta latinan sanakirjan. Viikonloppuna ajattelin siistiä tähän mennessä kirjoittamaani tekstiä ja muokata sitä tähänastisten löydöistä tekemieni havaintojen perusteella. Eräs ylläri-pylläri oli, että "neulakinnas", joka minun oli tarkoitus ennallistaa, ei ehkä olekaan neulakinnas, vaikka se näyttää ihan siltä kuvassa. Katsotaan, voisiko kyseessä kuitenkin olla neulakinnas vai mitä tässä vielä päätyy ennallistamaan.

Ensi viikolla menen siis Museokeskukselle, ja lisäksi tavoitteena on päästä takaisin hyvään kirjoitusrytmiin, jos vain suinkin pysyn terveenä ja virkeänä. 70 tomaatin viikkotavoite palaa siis takaisin.

Pääset kaikkiin graduani käsitteleviin blogiteksteihin käsiksi täällä.

torstai 22. tammikuuta 2015

Viikon gradupäivitys: taantumusta ja edistystä

Tämä viikko alkoi väsyneissä merkeissä, koska kävin ylikierroksilla ja nukuin kaksi ensimmäistä yötä huonosti. Päätin unohtaa tomaatit ja tein vain niin paljon hommia kuin jaksoin ja pystyin. Sain edistettyä aineistoon käsiksi pääsyä ja otettua yhteyttä Åbo Akademin löytöjä tutkivaan tekstiiliarkeologi Heini Kirjavaiseen sekä Turun museokeskuksen maalöydöistä vastaaviin konservaattoreihin ja sovittua tapaamiset huomiselle ja ensi viikon keskiviikolle. Huomenna katson löydöt alustavasti läpi Museokeskuksen stereomikroskoopilla konservaattori(e)n avustuksella, ja keskiviikkona katson niitä uudestaan Heinin kanssa. En siis ole niin pitkällä gradutekstin kanssa kuin minun oli tarkoitus tässä vaiheessa olla, mutta haluan kuitenkin päästä jo tutkimaan varsinaista aineistoani - kyllä sitä muuta tekstiä ehtii sitten täydennellä. Nyt tekstisivuja on sellaiset noin 35.

Puikoilla neulomisen varhaisvaiheet Suomessa vaikuttavat ilmaantuneen lisäaineiston valossa yhä monimutkaisemmalta asialta selvittää. Saa nähdä, miten laajasti asiaa kannattaa pohtia tässä tutkimuksessa vai pitäisikö se jättää jollekulle toiselle kokonaan eri tutkielman aiheeksi.

Huominen aamu menee siis Museokeskuksella neulakinnasaineiston kanssa touhutessa, ja lopun päivää viihdytänkin meille saapuvia vieraita. Vieraat viipyvät ensi viikon keskiviikkoon, joten gradunteko jää tauolle siihen asti, kunnes keskiviikkona menen siis katsomaan aineistoa uudelleen. Ensi viikolle en siten aseta 70 tomaatin viikkotavoitetta, vaan jatkan "teen niin paljon kuin pystyn"-linjalla. Viikolla 6 tahti kiristyykin sitten taas, jos vain saan nukuttua ja voin muutenkin hyvin.

Koska en uskalla laittaa hallussani jo olevia kuvia neulakinnasjäänteistä esille ilman Museokeskuksen lupaa, saa tämän tekstin kuvituksena toimia seuraava meemi:

Kuva täältä.

Pääset kaikkiin graduani käsitteleviin blogiteksteihin käsiksi täällä.

perjantai 16. tammikuuta 2015

Viikon gradupäivitys: kiirettä pitää

Tämä viikko on ollut repaleinen ja kiireinen. Maantaina olin epätoivoinen gradun suhteen, koska tuntui, että kirjoitustyö eteni todella hitaasti. Viittaaminen oikeisiin lähteisiin oli vaikeaa, koska lukemissani artikkeleissa viitattiin paljon muihin ja minun piti tarkistaa nämä muut lähteet. Tasapainoilu artikkelin ja alkuperäisten lähteiden välillä hidastutti kirjoittamista. Nyt olen taas vähän samassa tilanteessa siirtymässä ensi viikkoon enkä ole saanut tällä viikolla niin paljon aikaiseksi kuin halusin, vaikka viikon 70 tomaattia tulikin täyteen enkä käyttänyt sitä paljon muuhun kuin kirjoittamiseen. Keskellä viikkoa sain kyllä kirjoitustyön jo luistamaan, kun eräästä artikkelista sain hyviä ideoita siihen, miten minun kannattaa tutkia Åbo Akademin tontin neulakinnasjäänteitä, kunhan pääsen siihen asti, että kehtaan mennä Museokeskukselle. Minun oli siis tarkoitus olla tänään siinä vaiheessa, että olisin voinut ottaa yhteyttä sinne, mutta katsotaan, kehtaanko.

Olen jatkanut lisäaineistojen etsimistä ja lainaamista, ja se jatkuu vielä ensi viikollakin. Gradun sivuja on nyt noin 30-35. Olen myös valokuvannut tekstiili- ja luuesineistögraduja, koska gradut ovat lukusalilainoja eikä niitä saa kotiin. Olen todennut, että pokkaridigikameralla valokuvaaminen on nopein tapa saada gradut mukaansa. (Luuesineistögraduista etsin siis mainintoja luisista kinnasneuloista.) Vielä kaksi gradua odottaa valokuvaamistaan.

Aineistooni kuuluvan Heini Kirjavaisen gradun nimiölehti.

Tiedustelin myös jo aiemmin parikin kertaa mainitsemaani latinan käännöstä Turun yliopiston klassillisten kielten ja antiikin kulttuurin oppiaineesta, ja sain vastauksen professori Jyri Vaahteralta (lisäsin kursiivit):
--
Mutta olin lähes unohtanut, kun käsilläni ei ole mitään muuta, jonka lähettäisin teille pieneksi lahjaksi, ottakaa muistokseni pari kotoiseen tapaan ommeltuja ja kudottuja kintaita; kunhan vain olen saanut haltuuni jotain arvokkaampaa ja kalliimpaa, lähetän senkin teille.

Suoraan sanoen teksti ei anna oikein tietoa siitä, millaisesta käsineestä on kysymys (sanahan itsessään tarkoittaa jotain joka peittää käden): se on sutum ja contextum kotoperäiseen tapaan; näistä ensimmäinen (suo = ommella liittää yhteen) viittaa enemmän ommeltuun, jälkimmäinen (contexo = palmikoida, punoa, kutoa yhteen) kudottuun tuotteeseen.
--
=> Tämän avulla on helpompi tulkita sitä, mitä kirjallisuudessa lukee!

Loppukevennyksenä esiteltäköön gradukissa Mörri, joka ilmaantuu vaivihkaa graduntekijän kanssa samaan huoneeseen aina, kun kirjoitussessio on käynnissä. Useimmiten se nukkuu tai ainakin näyttää muuten mahdollisimman laiskalta.

Mitä tarmokkaammin emäntä (tai siis, palvelijatar) kirjoittaa, sitä laiskemmalta gradukissa näyttää.

Kissan ehdotus siitä, minkä lukemiseen aika kannattaisi käyttää: Hobitti eli sinne ja takaisin.

(Näköjään viikon blogitekstistä tuli repalainen kuten viikostakin.)

Pääset kaikkiin graduani käsitteleviin blogiteksteihin käsiksi täällä.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Viikon gradupäivitys: kirjoja, kirjoja, kirjoja

Tällä viikolla aloitin gradu-urakan käsittelemällä Seppäsen väitöskirjan loppuun. Taidan muuttaa osan tiedosta myöhemmin taulukkomuotoon, koska nyt tekstistä tuli vaikeasti luettavaa, ja taulukossa tieto olisi lukijaystävällisemmässä muodossa.

Sekä maanantaina että keskiviikkona hain kaksi isoa kassillista kirjoja, ensin Åbo Akademin Huvudbiblioteketistä ja Turun yliopiston pääkirjastosta, sitten yliopiston Teutori-kirjastosta. Molemmilla kerroilla sai hyvän liikunta-annoksen, koska kassit olivat ihan täynnä kirjoja ja painoivat paljon ja kanniskelin kirjat ensin kirjastolta bussipysäkillle ja vielä bussipysäkiltä kotiin. :)

Noin kaksi kolmasosaa kirjoista.

Lopun ajan käytin aiemmin kirjoittamani tekstin lähteiden tarkentamiseen. Olen siis kirjoittanut Liedon Vanhalinnassa harjoittelijana ollessani museon uuden arkeologisen näyttelyn kädentaitoja ja tekstiilejä koskevan osuuden taustatietotekstin, joka oli laudaturseminaarityöni pohjan ja on siten nyt graduni pohjana. Olen kyllä merkinnyt tekstiin lähteet, mutta en niin tarkastin kuin gradussa vaaditaan. Olen esimerkiksi laittanut näyttelyn taustatietotekstiin useaan kohtaan lähteeksi Jenni Sahramaan gradun, mutta nyt minun pitää tarkistaa, missä kohtaa viittaan oikein Sahramaan omiin ajatuksiin ja missä kohtaa viittaus pitää korjata, koska Sahramaa on viitannut johonkuhun toiseen. Ja minulla täytyy myös olla saatavilla ne lähteet, joihin Sahramaa on viitannut, jotta voin rehellisesti viitata suoraan niihin. Siirrynkin ensi viikkoon lainaamalla vielä lisää kirjoja (ja lehtiä), jotka esiintyvät tämänhetkisen aineistoni lähteissä. Minun pitäisi saada ainakin arkeologisten tekstiilien tutkimista käsittelevä osio tarpeeksi valmiiksi viikon parin sisällä, jotta ehdin ajoissa käsiksi omaan varsnaiseen aineistooni, Åbo Akademin tontin neulakinnaslöytöihin, ja niiden analysointiin.

Tältä se välillä näyttää, kun etsii tietyn kirjan tiettyä sivua.

Löysin myös ehkä lisävalaistusta viime viikon blogitekstissä käsittelemääni keskiaikaisessa kirjeessä mainittuun mahdolliseen neulakinnaspariin. Jüri Peetsin (Fennoscandia Archaeologica IV, 1987, s. 111-112) mukaan kinnasneulalla neulominen on itämerensuomalaisille kansoille ominainen käsityötekniikka. Sillä ei hänen ja Joseph Braunin (Liturgische Gewandung im Occident und Orient nach Ursprung und Entwicklung, Verwendung und Symbolik, 1907), johon hän viittaa, mukaan ole yhteyttä länsieurooppalaiseen tapaan haudata korkea-arvoiset kirkonmiehet chirothecae eli ”saarnauskintaat tai -sormikkaat” kädessä. Braunin mukaan chirothecae tarkoitti poikkeuksetta sormikkaita. No, jos oletetaan, että viime viikon tekstissä mainittu ”heidän maansa tapaan neulottu” tarkoittaa juuri itämerensuomalaisille ominaista tapaa neuloa eli neulakinnastekniikkaa ja unum par cirotecarum ”saarnauskintaita tai -sormikkaita”, vaihtoehdoiksi jäävät kinnasneulalla neulotut saarnaussormikkaat tai saarnauskintaiksi neulotut neulakintaat. Kirje oli siis Naantalin luostarin esimiehen Johannes Bernardin (n. 1395–1445) vastaus Vadstenan luostarin vanhemman munkin kyselyyn, ja kinnas- tai sormikasparin vastaanottaja, Vadstenan vanhempi munkki, luettaneen Braunin tarkoittamaksi korkea-arvoiseksi kirkonmieheksi.

Olen muuten huomannut, että gradunteossa auttaa sama asenne kuin yrittäjyydessä: penteles, minähän teen tämän ja saan tämän valmiiksi ja ajallaan. Tästä raportoinnistakin olen huomannut olevan hyötyä: jos ei muuta jaksa enää loppuviikosta tehdä, niin ainakin tulee huomaamatta katsottua, mitä onkaan tällä viikolla tullut kirjoitettua ja saa ajatukset siirrettyä graduun. Sitten jaksaa vielä vaikkapa tarkistaa pari viitettä ennen kuin julkaisee blogitekstin. Ja niin tulevat viikon viimeiset tomaatit täyteen. Tomaattien hyödyllisyys onkin tullut jo aiemmin esille, joten ei siitä sen enempää nyt. Tällä viikolla käytin vielä tomaatteja neulakintaan neulomiseen kirjoitustyön lisäksi, mutta yritän ensi viikolla hoitaa neulomisen illalla telkkarin ääressä ja keskittyä päivällä täysin kirjoittamiseen. Joka tapauksessa tällä viikolla toteutunut 70 tomaattia on tarkoitus toteuttaa myös ensi viikolla.

Pääset kaikkiin graduani käsitteleviin blogiteksteihin käsiksi täällä.

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Viikon gradupäivitys: ...unum par cirotecarum secundum morem patrie sutum...

Kulutin tällä viikolla osan ajasta etsimällä neulakinnasmainintoja keskiaikaisista lähteistä  Diplomatarium Fennicum -tietokantaa  (DF) käyttäen. Hakusana "vant" tuotti noin miljoonan Svanten jälkeen myös yhden neulakintaita koskevan tuloksen (lisäsin korostuksen):
Generalkonfessorn i Nådendals kloster (Johannes Bernardi) till en äldre klosterbroder i Vadstena med svar på dennes en förfrågan; meddelar om sitt liv i klostret och sin verksamhet i övrigt; manar till enträgen vädjan till riksrådet om erhållande av en bättre boplats för klostret; säger sig övergett tanken på en överflyttning till Reval; begär slutligen att bekomma för hans räkning i Lübeck inköpta målarfärger och sänder åt adressaten som gåva ett par stickade vantar.
Kyseessä on siis Naantalin birgittalaisluostarista lähetetty kirje ja sen mukana lahjana lähetetetyt neulakintaat(?). Tässä latinaksi kirjoitetussa kirjeessä lukee (korostus ja alleviivaus lisätty)
-- Sed fere obliuioni dedissem, cum ad manus nichil aliud habeo, quod vobis pro munusculo mittam, unum par cirotecarum secundum morem patrie sutum et contextum in memoriam deferatis mei; dum aliud preciosius et carius possedero, ipsum quoque vobis destinabo. --
Google-kääntäjän, nettisanakirjojen ja alkeellisen latinan ja italian taitoni avulla tuottamani oma käännös (korostettu samat kohdat kuin edellisessä) menee jotakuinkin käin:
-- Mutta olin melkein unohtanut, koska minulla ei ole mitään muuta kädessäni, minulla on sinulle jotain, minä lähetän pienen lahjan, heidän maansa tapaan ja minun muistoni kunniaksi neulotun kinnasparin; ________________
____________________________________. --
Viimeinen lause jää siis toistaiseksi kääntämättä. Otan vastaan palautetta käännöksen virheistä ja puuttuvasta osasta osoitteeseen helmineule(at)hotmail.com! Myös tätä blogitekstiä voi kommentoida, mutta huomaathan, että kommentit ilmestyvät näkyviin vasta luettuani ne ensin.

Minun täytyy myös vielä selvittää, ovatko kyseessä todennäköisemmin neulakintaat vaiko puikoilla neulotut lapaset. Ilmeisesti Naantalin luostarissa on neulottu sukkia puikoilla jo ennen kuin taito levisi muualle Suomeen, missä se tunnettiin viimeistään 1600-luvulla. Onkin mielenkiintoista päästä selvittämään neulakintaiden keskiajan lisäksi puikoilla neulomisen alkuvaiheita Suomessa. (Jopa koneneulonta vilahtelee pikaisen nettihaun tuloksissa: ilmeisesti ensimmäinen neulekone keksittiin jo 1500-luvulla.)

Kirjoituksen lainatut (kursivoidut) tekstit DF-tietokannassa: http://extranet.narc.fi/DF/detail.php?id=6646

Naantalin luostarin pienoismalli. Kuva täältä.

Lisäksi olen viikon aikana kahlannut Liisa Seppäsen väitöskirjan läpi yhden kerran ja aloittanut sen käymisen läpi uudelleen käyttäen Ctrl+F-toimintoa. Hakusanoja ovat olleet esimerkiksi "tekstiil" ja "käsity". Olen myös poiminut tiedonmurusia muistakin lähteistä, etsinyt ja varannut kirjoja ja lehtiä kirjastojen tietokannoista sekä edistänyt aloittamani neulakinnasparin valmistusta. Tekstiä on tullut lisää noin yksi sivu, ja se käsittelee mm. keskiajan Turun käsityöläisiä ja käsityön jälkia Åbo Akademin tontin kaivauksilla.

60 tomaatin viikkotavoitteesta ei jäänyt puuttumaan yhtään ja tahti osoittautui melko sopivaksi lomaviikon tahdiksi. Ensi viikolla pyrin pitämään 70 tomaatin (14 x 5 tomaattia eli viisi kahdeksan tunnin työpäivää sisältäen ruokatauon ja kaksi teetaukoa) normaalista viikkotahdista kiinni.

Pääset kaikkiin graduani käsitteleviin blogiteksteihin käsiksi täällä.